Lausunnot EPBD:n toimeenpanon asetuksista

Rakennusten energiatehokkuuden parantaminen ja päästöttömyystavoitteet tulee toteuttaa kustannustehokkaasti ja kansantaloudellisesti kestävällä tavalla, jotta päästöttömän rakennuskannan tavoite vuoteen 2050 mennessä voidaan saavuttaa.

Asetukset ovat osa uudelleen laaditun rakennusten energiatehokkuusdirektiivin (EPBD) toimeenpanoa. Finnisol ry korostaa lausunnoissaan, että rakennusten energiatehokkuuden parantaminen ja päästöttömyystavoitteet tulee toteuttaa kustannustehokkaasti ja kansantaloudellisesti kestävällä tavalla, jotta päästöttömän rakennuskannan tavoite vuoteen 2050 mennessä voidaan saavuttaa.

Finnisol lausuu, että sääntelyn tulee mahdollistaa teknologianeutraalit sekä kokonaisoptimaaliset ratkaisut. Osaoptimoidut ratkaisut eivät riitä, vaan tarvitaan kokonaisvaltaista arviointia ja rahoitusmahdollisuuksia energiatehokkuushankkeille. Kaikkien asetusten ja lakien kokonaisvaikutukset tulee arvioida ennen voimaantuloa, jotta ohjaus on johdonmukaista ja tukee sekä kansallista kilpailukykyä että kiinteistökannan arvon säilymistä.

Lausunto uudisrakentamisen energiatehokkuudesta
Lausunto korjausrakentamisen energiatehokkuudesta
Lausunto energiamuotokertoimista

Lausunnot on julkaistu 15.6.2025.

Lausunto rakentamislain muuttamisesta

Energiatehokkuuskorjausten edistäminen rakentamislain muuttamisen puitteissa on kansantaloudellisesti ja ilmastositoumusten kannalta tärkeää

Lausunto luonnoksesta hallituksen esitykseksi rakentamislain muuttamisesta

Luonnos hallituksen esityksestä sisältää mm. rakennusten energiatehokkuusdirektiivin (EPBD) vaatimia muutoksia. Finnisol ry pitää energiatehokkuuskorjausten edistämistä kansantaloudellisesti ja ilmastositoumusten kannalta tärkeänä sekä kannattaa hyötypinta-alan määritelmän lisäämistä ja aurinkoenergian huomioimista rakentamislakiin.

Korjausrakentamisen energiatehokkuuden säädösohjaus tulisi Finnisolin mukaan säilyttää sidottuna rakentamisen luvanvaraisuuteen, jotta vaatimustenmukaisuus ja dokumentointi pysyvät selkeinä ja valvottavina. Rakennustuoteasetuksen seuraamussäännösten osalta Finnisol korostaa merkittävän vaatimustenvastaisuuden tarkan määrittelyn tärkeyttä toimivan markkinavalvonnan varmistamiseksi.

Lue koko lausunto.

Lausunto on julkaistu 25.4.2025.

Hyviä uutisia sisäilmarintamalta

Sisäilma-asiat koskettavat tavalla tai toisella meistä jokaista työpaikan, opiskelun tai asumisen kautta. Etenkin työpaikkojen sisäilmaongelmista on puhuttu paljon, ja syitä niihin on pyritty kartoittamaan. Ongelmille altistavat ennen kaikkea rakentamisessa tehdyt virheet. Toisinaan syitä on etsitty myös materiaaleista kuten mineraalivillasta. Nykyisin kuitenkin tiedetään, että mineraalivilla on turvallinen ja hyvä eriste kaikkiin tiloihin. Tätä käsitystä tukee Työterveyslaitoksen tuore selvitys.

Teolliset mineraalikuidut toimistotyyppisissä työtiloissa -katsauksessa arvioitiin teollisten mineraalikuitujen merkitystä sisäilmasto-ongelmissa. Asiantuntijoiden tekemässä katsauksessa hyödynnettiin Työterveyslaitoksen mittaustietokannan arvoja vuosilta 2007–2019 sekä kotimaisten ja kansainvälisten tutkimusten tuloksia. Katsaus on tehty osana valtioneuvoston Terveet tilat 2028 -hankkeen rahoittamaa kansallista sisäilma ja terveys -ohjelmaa.

Selvityksen mukaan teollisten mineraalikuitujen pitoisuus toimistotyyppisissä ympäristöissä on vähentynyt viimeisen kymmenen vuoden aikana. Toimistoympäristöissä esiintyvillä alhaisilla pitoisuuksilla ei myöskään ole osoitettu terveyshaittoja. Nämä tulokset eivät yllätä, sillä mineraalivillakuidut ovat esim. pölyyn verrattuna raskaita; ne eivät jää ilmaan (pyörimään) vaan laskeutuvat nopeasti vaakapinnoille. Mineraalivillakuituja ei siis kovin helposti tule hengitettyä.

On hyvä, että sisäilma-asiat otetaan Suomessa vakavasti ja niitä tutkitaan. Näin myös väärä tieto ja turhat huolet tulevat kumotuksi. Teollisia mineraalikuituja esiintyy pieninä pitoisuuksina lähes kaikissa rakennuksissa ja ulkoilmassa, mutta niistä ei selvityksen perusteella tarvitse olla huolissaan.

Etsittäessä ratkaisuja sisäilmaongelmiin on keskeistä kiinnittää huomiota rakentamisen laatuun. Rakenteiden huolellinen suunnittelu ja toteutus yhdistettynä asianmukaiseen huoltoon ja kunnossapitoon ovat paras tapa ehkäistä ongelmia.

Gunnar Forsman
Puheenjohtaja, Suomen lämmöneristevalmistajien yhdistys Finnisol ry
Kaupallinen johtaja, Saint-Gobain Finland Oy

Kirjoitus on julkaistu 14.3.2020.

Viisi yleisintä harhaluuloa mineraalivillasta

Aloitimme Finnisol ry:ssä Eristetty totuus -kampanjan viime helmikuun alussa. Tämänkin jälkeen mineraalivillasta on liikkunut julkisuudessa erilaisia virheellisiä väittämiä, jotka on syytä kumota. Tässä yleisimmät harhakuvat viime kuukausilta:

1. Mineraalivilla ei hengitä.

Viimeksi Uusimaa-lehdessä julkaistiin 20.9. juttu rintamiestaloista ja niiden peruskorjauksista. Jutussa huomautetaan, että taloja ryhdytään toisinaan korjaamaan vailla riittävää ymmärrystä: ”Vahinkoa on saatu aikaan korvaamalla hengittäviksi tarkoitettuja eristyksiä muovikelmulla, uretaanilla ja mineraalivillalla.”
⇒ Mineraalivillan rinnastaminen ei-hengittäviin materiaaleihin on epärehellistä. Tosiasiassa mineraalivilla on huokoinen, ilmaa läpäisevä materiaali, joka ei homehdu.

2. Mineraalivilla vaurioituu kastuessaan.

Tämä väite on esiintynyt useammassa lehtikirjoituksessa tänä vuonna, muun muassa Aamulehdessä heinäkuussa. Tosiasiassa mineraalivilla kuivuu nopeasti. Asiaa on tutkittu esimerkiksi VTT:ssä.
⇒ Kivivilla on tehty kivestä ja hylkii vettä. Sitä on erittäin vaikea saada kastumaan. Mineraalivilla mahdollistaa vesihöyryn kulkeutumisen eristeen läpi ja näin ollen myös muiden rakenteiden kuivumisen kastumisen jälkeen. Ilmaa läpäiseviä materiaaleja on helppo kuivata.

3. Mineraalivilla on merkittävä sisäilmaongelmien aiheuttaja.

Helsingin Sanomien välissä olleen mainosliitteen artikkelista löytyi helmikuussa seuraava arvio: ”Mineraalivillapitoiset akustiikkamateriaalit sisältävät terveydelle vaarallisia aineita ja ovat merkittävä sisäilmaongelmien aiheuttaja.”
⇒ Kivivillakuidut ovat verrattavissa hiekkaan: ne eivät jää ilmaan vaan laskeutuvat nopeasti vaakapinnoille. Kuitujen hengittäminen on näin ollen hyvin vaikeaa. Sisäilmaongelmista tiedetään nykyisin se, että ongelmia syntyy, kun rakenteiden toteutus, huolto ja kunnossapito eivät vastaa suunniteltua. Keskeistä olisikin kiinnittää huomio rakentamisen laatuun ja kokonaisuuteen.

4. Mineraalivillan käyttäminen tulee kalliiksi, kun rakennuksia joudutaan jopa kokonaan purkamaan ja rakentamaan uutta tilalle.

Sisäilmaongelmat ovat suuri tragedia etenkin päiväkodeissa ja kouluissa ison osan päivästä viettäville lapsille ja niissä työskentelevälle henkilökunnalle. Monia julkisia rakennuksia odottaakin sisäilmaongelmien vuoksi purkutuomio, mistä myös media on uutisoinut pitkin vuotta, yhtenä esimerkkinä Inarin koulu.
⇒ Yhden materiaalin syyttäminen monimutkaisista ongelmista antaa kokonaisuudesta virheellisen kuvan. On tärkeää, että rakentamisesta käydään rehellistä keskustelua. Keskeistä on, että rakennukset suunnitellaan kosteusteknisesti toimiviksi, rakennetaan suunnitelmien mukaan ja huolletaan niin, että vauriot päästään korjaamaan ajoissa. Kattorakenteen ja julkisivujen täytyy olla vesitiiviitä. Samoin sisäilman kosteus tulee poistaa hallitusti ilmanvaihdon kautta – eriste ei pysty korjaamaan rakenteessa olevaa virhettä.

5. Mineraalivilla on aikakautensa riskirakenne.

Polkupyörät tuskin ovat aikakautensa riski, jos ennen vanhaan ei hoksattu käyttää kypärää.
⇒ Jos onkin niin, että historiassa on rakentamisessa tehty virheitä, siitä ei voi vetää yhtäläisyysmerkkejä nykypäivän tilanteeseen, jossa ymmärrys materiaalien ominaisuuksista ja vaatimuksista on aivan toista luokkaa kuin ennen. Pidetään keskustelu rehellisenä ja faktapohjaisena!

Johanna Harila
Markkinointipäällikkö
Paroc Oy Ab

Kirjoitus on julkaistu 14.2.2020.

Käsitykset vs. todellisuus – mitä THL:n sisäilmakartoituksen tuloksista voi päätellä?

THL:n toteuttamassa Kansallisessa sisäilmakartoituksessa selvitettiin ensimmäistä kertaa suomalaisten tietoja ja käsityksiä sisäilmasta. Osin yllättävinäkin pidetyt tulokset herättivät keskustelua: näyttää siltä, että ihmiset kokevat sisäilmaan liittyvät terveysriskit suurempina ja vakavampina kuin mitä ne tutkimustiedon perusteella ovat.

Mistä tämä ristiriita syntyy? Uutisoidaanko ongelmista liian herkästi ja ratkaisuista liian harvoin? Julkisuudessa on puhuttu paljon erityisesti julkisten tilojen sisäilmaongelmista, jotka ovat koskettaneet monia, ja huonosta sisäilmasta oireilevien ihmisten kokemukset ovat – aivan aiheellisesti – saaneet paljon medianäkyvyyttä. On hyvä, että ongelmista keskustellaan, mutta tutkimustulosten valossa keskusteluun kaivattaisiin kenties muitakin näkökulmia.

Jotta vallitsevat käsitykset ja todellisuus olisivat paremmin linjassa, tulisi saatavilla olla riittävästi faktatietoa paitsi sisäilmaongelmien syntymekanismeista, myös siitä, miten ongelmia torjutaan.

Rakennusalalla sisäilmakysymyksiin liittyvä tieto on lisääntynyt ja käytännöt ovat kehittyneet huimasti viime vuosikymmeninä. Nykyisin ymmärretään, että rakentamista tulee tarkastella kokonaisuutena, jossa jokaisella osa-alueella on merkitystä. Suunnittelu, toteutus, materiaalien käyttöominaisuuksien tuntemus, oikeaoppinen asennus – kaikki tämä vaikuttaa onnistuneeseen lopputulokseen myös sisäilman osalta.

Tutkimustiedon perusteella lähes kaikissa rakennuksissa esiintyy kosteus- ja mikrobivaurioita niiden elinkaaren aikana, mutta vain pieni osa niistä on niin vakavia, että ne lisäävät riskiä sairastua astmaan. Tämä ei tietenkään tarkoita, etteikö kosteusvaurioita aina pitäisi korjata. On silti tärkeää, ettei aiheesta maalata suhteettoman suuria uhkakuvia.

Sisäilmaan liitetyn oireilun tiedetään olevan yksilöllistä, ja mahdollisia vaikuttavia tekijöitä on ilman epäpuhtauksien ohella monia muitakin. Ihmisten kokemuksia ei koskaan pidä vähätellä ja siksi onkin tärkeää, että syyt niihin pystytään mahdollisimman tehokkaasti selvittämään ja ymmärtämään. Vain siten ongelmiin voi löytää aidosti toimivia ratkaisuja.

Viime kädessä tärkeintä on, että ihmiset voivat hyvin kaikissa tarvitsemissaan sisätiloissa.

Esa Mäki
Toimitusjohtaja
Rockwool Finland Oy

Kirjoitus on julkaistu 19.12.2019.

Mineraalivillaeristeet ovat hyvä vaihtoehto myös ympäristötietoisille

Rakennuslehden 15.11. julkaistussa jutussa kerrottiin vähiten ilmastoa kuormittavien rakennusmateriaalien kiinnostavan ympäristötietoisia kuluttajia. Mahdollisimman pieneen hiilijalanjälkeen pyrittäessä mm. purun kerrotaan tekevän paluuta eristemarkkinoille, ja luonnonmateriaalien kuten oljen, hampun, osmankäämin, saven ja lampaanvillan mainitaan olevan suosiossa esimerkiksi Saksassa.

Lehden mukaan ”myös vaatimus hyvästä sisäilmasta suosii luonnonmateriaaleja. Puutaloon ei ehkä haluta muoveja, liimoja, kipsilevyjä ja mineraalivilloja.”

Mineraalivilla valmistetaan kestävistä luonnon raaka-aineista, kierrätyslasista ja kivestä. Mineraalivillaeristeet ovat näin ollen hyvä valinta niin ympäristötietoisille kuin kaikille muillekin laatua ja kestävyyttä arvostaville kuluttajille.

Vaatimus hyvästä sisäilmasta ei ole este mineraalivillan käytölle, toisin kuin jutussa annettaan ymmärtää. Mineraalivilla on oikein asennettuna turvallinen ja monikäyttöinen eriste, joka ei homehdu eikä aiheuta sisäilmahaittoja. Sitä on käytetty rakentamisessa jo vuosikymmeniä, joten sen ominaisuudet tunnetaan hyvin.

Rakentamisen hiilijalanjäljen pienentäminen on kannatettava tavoite, jonka varmasti kaikki alan toimijat jakavat. Materiaalivalinnoissa on kuitenkin tärkeää katsoa kokonaisuutta. Kuten Rakennuslehden jutustakin käy ilmi, luonnontuotteina markkinoidut materiaalit voivat sisältää lisäaineita eri syistä eivätkä ne ole automaattisesti ympäristöystävällisempiä tai terveellisempiä kuin perinteisemmät ratkaisut.

Gunnar Forsman
Puheenjohtaja
Finnisol ry

Kirjoitus on julkaistu Rakennuslehdessä 29.11.2019 ja tällä sivulla 4.12.2019.

Tuore selvitys valottaa sisäilmaongelmien syitä – mineraalivillan maininta johtaa kuitenkin harhaan

Suomen Kuntaliitto, Terveyden ja hyvinvoinnin liitto sekä Työterveyslaitos ovat laatineet SisäNyt-sisäilmaselvityksen, joka kertoo kuntien rakennuskannan ongelmista.

Selvityksen mukaan rakennusneliöissä mitattuna sisäilmaongelmat olivat tyypillisimpiä peruskouluissa ja lukioissa, joissa ongelmia esiintyi jopa 18 prosentissa kokonaisneliömäärästä. Toimistorakennuksissa sekä sosiaali- ja terveystoimen tiloissa sisäilmaongelmia oli noin 13 prosentissa neliöistä, ja päiväkodeista 11 prosentissa.

Ongelmat koskettavat siis työ-, hoiva- tai opiskelupaikan kautta todella laajaa joukkoa suomalaisia, ja on hyvä, että niihin pureudutaan kunnolla. Keskeistä on ymmärtää sisäilmaongelmien syntymekanismit ja kehittää hyviä käytäntöjä, joiden avulla virheet rakentamisessa ja rakennuskannan ylläpidossa voidaan tulevaisuudessa välttää.

Selvityksestä käy ilmi, että sisäilmaongelmien syyt ovat moninaiset. Yleisimpinä syinä mainittiin ilmanvaihtoon liittyvät ongelmat, tunkkaisuus ja painesuhteet, kosteus- ja homevauriot, rakennusmateriaaleista aiheutuvat kemialliset päästöt ja orgaaninen pöly sekä rakennusvirheet. Myös mineraali- ja villakuitujen sekä kemiallisten yhdisteiden kerrotaan synnyttävän sisäilmaongelmia.

Mineraalivillan nostaminen esiin tässä yhteydessä on sikäli harhaanjohtavaa, että rakennusten ongelmissa kyse on aina rakentamisen kokonaisuudesta, ei yhden materiaalin ominaisuuksista. Oikein asennettuna mineraalivilla on erittäin turvallinen ja monikäyttöinen eriste, joka ei homehdu eikä aiheuta sisäilmahaittoja. Koska mineraalivillaa on käytetty rakentamisessa jo vuosikymmeniä, sen ominaisuudet tunnetaan hyvin, ja se soveltuu eristeeksi monenlaisiin tiloihin.

Valtioneuvostolle laaditun kyselyn mukaan Suomen kunnista 70 prosenttia on laatinut toimintaohjeen sisäilmaongelmien varalta. Sisäilmaongelmien käsittely oli toimivinta niissä kunnissa, jotka olivat nostaneet aiheen esille kunnan strategiassa. Nämä tulokset toivottavasti herättelevät muutkin kunnat noudattamaan hyviksi havaittuja käytäntöjä, jotta tulevaisuudessa terveistä julkisista tiloista saavat nauttia kaikki suomalaiset asuinpaikkaan katsomatta.

Kirjoitus on julkaistu 25.10.2019.

Mineraalivillan ja homeen välillä ei ole yhteyttä

Kouvolan Sanomien (21.9.2019) Talotohtori-palstalla käsiteltiin ”Valesokkelit olisi pitänyt kieltää” -otsikolla 60-70-lukujen taitteessa rakennetun omakotitalon lämmitysratkaisun muuttamista. Sama kirjoitus oli julkaistu Itä-Savossa, Länsi-Savossa, Etelä-Saimaassa ja Kymen Sanomissa.

Kysyjä suunnitteli siirtymistä vesikiertopattereista suorasähkölämmitykseen, jolloin lämmitysputkisto valesokkelin viereltä poistuisi. Kysyjä pohti, miten sokkelirakenne pysyisi jatkossakin kuivana.

Talotohtorin vastauksessa viitataan 1960-luvun rakentamismuotiin, jossa korkeasokkelisten ja puolitoistakerroksisten rintamamiestalojen sijaan tavoitteena oli mahdollisimman matalalinjainen talo.

Ottamatta kantaa Talotohtorin neuvoihin, jotka varmasti ovat perusteltuja, kiinnitti tekstissä huomion seuraava kohta: ”Kun hengittävän purun tilalle tuli mineraalivilla ja pinnoitteeksi muovimatto, katettiin pöytä lattiasienelle ja homeille.”

Lause voi helposti antaa vaikutelman, että mineraalivillan ja homeen välillä olisi jonkinlainen suora yhteys, vaikka näin ei suinkaan ole. Menneiden vuosikymmenien rakentamisen käytännöt eivät vastaa nykypäivän standardeja, ja tuon ajan asuntojen sisäilmaongelmien syyt löytyvät ennemmin rakentamisen virheistä kuin käytetyistä materiaaleista.

Nykyisin tiedetään, että kaikkia materiaaleja on erittäin tärkeä käsitellä oikein jo rakennusvaiheessa. Rakennetta ei saa päästää kastumaan ja rakenteella on oltava kuivumiskykyä. Tutkimusten mukaan mineraalivilla on huokoinen, diffuusioavoin materiaali, joka mahdollistaa vesihöyryn kulkeutumisen ja näin ollen myös muiden rakenteiden kuivamisen eristeen läpi mahdollisen kastumisen jälkeen. Mineraalivilla ei myöskään homehdu. Näin mineraalivilla osana rakennetta ei siis ole riski, vaan erittäin turvallinen eristevalinta.

Oikein asennettuna mineraalivilla ei siis kata pöytää lattiasienelle ja homeille, vaan päin vastoin terveelliselle sisäilmalle.

Gunnar Forsman
Puheenjohtaja
Finnisol ry

Vastine on julkaistu 2.10.2019 Etelä-Saimaassa, Kymen Sanomissa ja Kouvolan Sanomissa, ja tällä sivulla 4.10.2019.