Rakennettu ympäristö vastaa merkittävästä osasta yhteiskunnan kokonaispäästöjä. Rakennusten tilojen lämmityksen osuus koko Suomen energiankulutuksesta on noin 30 %. Tehokkuutta on varaa parantaa. Osa rakennuskannasta on vanhempaa ja se on mielekästä purkaa uuden alta, kun taas merkittävä osa on seuraavaksi korjattava. Energiatehokkuutta tuleekin parantaa sekä uudis- että korjausrakentamisessa.
Rakennusten elinkaaret ovat pitkiä. Hyvin rakennettu rakennus voi olla puolivälinkrouvissaan joskus puolen vuosisadan kohdalla ja jatkaa siitä korjattuna yli vuosisadan ikään. Tai paljon pidemmällekin. Tämä tarkoittaa, että rakennuskantaa koskevilla ilmastoratkaisuilla on aidosti ylisukupolvista vaikuttavuutta. Remonttia ei tehdä pelkästään oma eläkeikä mielessä, vaan pikemminkin lastenlasten tilojen käyttö.
Rakennusten suunnittelusta lähtien ratkaisujen on tuettava tavoitetta energiatehokkuudesta. Eristäminen on hyvä esimerkki tästä. Mineraalivillan rakenne on erityisen hyvin lämpöä eristävä. Lämpö pysyy sisällä ja lämmityskustannukset alhaalla. Mineraalivillaeristeet eivät lisäksi vaadi huoltoa ja kestävät vaivatta koko rakennuksen iän. Ne todella ovat pitkän elinkaaren ja pitkien, positiivisten ilmastovaikutusten eristevalinta.
Uudisrakentamisen vuosittaisen volyymin vastatessa noin yhtä prosenttia olemassa olevasta rakennuskannasta, on vuonna 2050 noin 70 % koko rakennuskannasta rakennuksia, jotka ovat olemassa jo tänään. Ainoa oikea johtopäätös alati kiristyvien päästötavoitteiden saavuttamiseksi on siis se, että olemassa olevien rakennusten energiatehokkuutta tulee parantaa merkittävästi.
Ajankohtaisessa keskustelussa liikenteen päästöjen vähentämisestä on puhuttu 2030-luvun valinnoista sähkö- ja polttomoottorien välillä. Rakentamisessa ylisukupolvisia ilmastovalintoja tehdään joka päivä, niin uudis- kuin korjausrakentamisessa. Siksikin on niin tärkeää, että valinnat vaikkapa eristemateriaaleja koskien perustuvat lujaan faktaan herttaisten mielikuvien sijasta.
Gunnar Forsman