Rakennusten energiatehokkuus

Pyramidi

 

 

Rakennusten energiatehokkuutta ohjaa Kioton pyramidin logiikka: Ensin energiatalous kuntoon vaipan hyvän lämmöneristyksen avulla ja vasta sen jälkeen harkintaan vaihtoehtoiset energiamuodot.

Lämmöneristeiden oikeaoppinen käyttö varmistaa rakennusten terveellisen sisäilman ja matalat lämmityskustannukset. Tämän lisäksi lämmöneristämisellä voidaan merkittävästi vähentää asumisen ja elämisen aiheuttamaa ympäristökuormitusta ja hiilidioksidipäästöjä.

Olemme tällä hetkellä suuren haasteen edessä. Hallitusten välinen ilmastopaneeli IPCC julkaisi syksyllä 2018 raportin, joka herätti koko maailman huolestumaan ilmastonlämpenemisen vaikutuksista. Kuinka pudottaa nopeasti energiankulutus tasolle, joka mahdollistaa yhteiskunnan kestävän kehityksen?

Energia- ja ilmastotavoitteet ohjaavat rakentamista

Energia- ja ilmastotavoitteet ovat nykypäivän ja tulevaisuuden rakennustekniikan lähtökohta. EU:n ilmastopolitiikka lähtee siitä, että ilmaston globaali lämpeneminen rajoitetaan kahteen asteeseen esiteolliseen aikaan verrattuna. Tavoite asetettiin jo 1996 Kiotossa. Pariisin ilmastosopimus astui voimaan 4.11.2016. Sen tavoitteena on pitää maapallon keskilämpötilan nousu selvästi alle kahdessa asteessa suhteessa esiteolliseen aikaan ja pyrkiä toimiin, joilla lämpeneminen saataisiin rajattua alle 1,5 asteen. Euroopan unionissa on jo aiemmin asetettu ilmasto- ja energiapolitiikan vuoteen 2030 ulottuvat tavoitteet.

EU:n yhteinen energiatehokkuustavoite edellyttää EU:lta esimerkiksi ekosuunnitteludirektiivin mukaisten energiavaatimusten asettamista. Kaikilta jäsenvaltioilta se edellyttää vahvaa kansallista panostamista energiatehokkuustoimenpiteisiin. Tavoite on lisätä uusiutuvan energian osuutta yli 50 prosenttiin loppukulutuksesta, kasvattaa omavaraisuutta yli 55 prosenttiin, luopua hiilen käytöstä energiantuotannossa ja puolittaa tuontiöljyn kotimainen käyttö. Kaikki tämä pyritään saavuttamaan vuoteen 2030 mennessä.

Suomen energiapolitiikka ohjaa Suomen rakennusalaa edesauttamaan energia- ja ilmastotavoitteiden saavuttamista. Kehitystä vie eteenpäin myös markkinoiden kysyntä.

EU:n energia- ja ilmastotavoitteet

  • Vähentää kasvihuonekaasujen päästöjä 40 prosentilla vuoteen 2030 mennessä 
  • Nostaa uusiutuvan energian osuus 20 prosenttiin vuoteen 2020 mennessä
  • Vähentää energian kulutusta parantamalla energiatehokkuutta 20 prosentilla vuoteen 2020 mennessä ja 27­-30 prosentilla vuoteen 2030 mennessä
  • Nostaa uusiutuvien polttoaineiden osuus liikenteen kokonaiskulutuksesta 40 prosenttiin vuoteen 2030 mennessä

Suomen hallitus ja eduskunta ovat energiapoliittisessa selonteossa asettaneet seuraavat rakennettua ympäristöä koskevat tavoitteet

  • Rakennusten pinta-alayksikkökohtaisen lämmitysenergian tarpeen tulee pienentyä 20 % vuoteen 2020 mennessä ja 50 % vuoteen 2050 mennessä vuoden 1995 tasosta. Rakennusten lämmityksen riippuvuus fossiilisista energialähteistä tulee katkaista vuoteen 2020 mennessä ja samalla uusiutuvista energialähteistä tuotetun energian osuuden täytyy kasvaa.
  • EU – direktiivi EPBD II (Energy Performance of Buildings) vaatii, että kaikki julkiset rakennukset vuodesta 2019 lähtien rakennetaan lähes nollaenergiatasoon. Sama vaatimus koskee kaikkea rakentamista vuodesta 2021 lähtien. The European Portal For Energy Efficiency In Buildings
  • Näkemyksemme rakennusten energiatehokkuuden parantamisesta lähtee aina rakennuksen ulkovaipasta. Ulkovaippa pitää sisällään alapohjan, ulkoseinät, yläpohjan, ovet ja ikkunat. Vaipan tulee olla hyvin eristetty ja tiivis, jotta vältetään tarpeeton lämmön hukka.

Sekä kansalliset että EU-tason tavoitteet ovat kunnianhimoisia ja ne vaativat siirtymistä energiatehokkaaseen ja kestävään rakentamiseen, kuten passiivi- ja nollaenergiatalojen rakentamiseen.

Meidän mielestämme

  • Energiapolitiikan tulee tukea energiatehokasta rakentamista. Rakentamismääräysten tulee perustua ulkovaipan keskimääräiseen U-arvoon. Lisäksi tulee määrittää ulkovaipan yksittäisten rakennusosien korkeimmat sallitut U-arvot.
  • Rakennusten tilojen lämmityksen osuus Suomen energiankulutuksesta on 35–40 %. Sen vuoksi energiatehokkuutta tulee radikaalisti parantaa sekä uudis- että korjausrakentamisessa. Tavoitteena tulee olla ostoenergian minimointi rakennusten lämmityksessä nykyistä mukavuustasoa heikentämättä.

Uudisrakennukset

Rakennuksen elinkaarikustannuksista 90 % syntyy käytöstä ja vain 10 % itse rakentamisprosessista. Mataliin käyttö- ja ylläpitokustannuksiin vaikutetaan suurelta osin rakentamisen aikana riippuen siitä kuinka rakennus suunnitellaan, minkälaisia rakennustarvikkeita käytetään ja miten itse rakennustyö toteutetaan. Meidän tulee oppia näkemään rakennuskustannukset investointina, joka tuottaa alhaisemmat käyttö- ja ylläpitokustannukset.

Korjausrakentaminen

Uudisrakentamisen vuosittainen volyymi vastaa noin yhtä prosenttia olemassa olevasta rakennuskannasta. Tämä tarkoittaa, että vuonna 2050 noin 70 % koko rakennuskannasta muodostuu rakennuksista, jotka ovat olemassa jo tänään. Riippumatta siitä, kuinka energiatehokkaiksi uudet rakennukset rakennetaan, vuoteen 2050 asetettuja tavoitteita ei saavuteta pelkästään panostamalla uudisrakentamiseen. Johtopäätös siis on, että olemassa olevien rakennusten energiatehokkuutta tulee parantaa merkittävästi. 

Yhteiskunnalliset hyödyt

Uudisrakentamisen investoinnit energiatehokkuuteen ovat yleensä varsin kannattavia, mutta korjausrakentamisessa tilanne on usein toinen. Tulee kuitenkin muistaa, että suuri osa olemassa olevaan rakennuskantaan tehtävistä toimenpiteistä vaikuttaa ainakin 40–50 vuotta ja vasta tämän jälkeen rakennus vaatii uudelleen korjaamista. Siksi investointien tuottovaatimus tulisi asettaa realistiseksi. Lisäksi korjaamisella saavutetaan yhteiskunnallisia hyötyja. Korjaaminen luo työpaikkoja, uudistaa lähiöitä ja nostaa alueiden sosiaalista statusta, kehittää teollisuuden ja palvelusektorin osaamista, luo vientimahdollisuuksia uudelle teknologialle sekä auttaa toteuttamaan yllä mainittuja ilmastopoliittisia tavoitteita.